29.12.2007 lauantai<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Odottelemme bussiasemalla, kello on kahdeksan aamulla. Pieni torakka vilistelee pitkin lattiaa. Bussimatka Holguiniin kestää viisi tuntia.

Jupu: Perillä Holguinissa. Olemme Villa Libassa. Casa on ok ja kallis. Aika nuiva toi muija. No, ehkäpä tää iloks tästä muuttuu. Baseballista ei nyt tiedetä. Myöskin Tuulin himoitsema delfiiniuinti on epävarma. Selvitetään...

Käytiin kävelemässä läheisellä kukkulalla ja juotiin siellä yhdet cervezat. Jännää huomata, miten uudessa casassa kaipaa aina edelliseen takaisin. Holguin vaikuttaa tosi rauhalliselta paikalta. Ostettiin kadulta täytetyt sämpylät ja refrescot. Sitten bongattiin toinen paikka, jossa mies paahtoi leipiä jollain parilalla. Ostettiin siitäkin bocadillot, mutta ne maistui niin homeelta, että heitettiin ne roskiin.

Villa Libassa hääräävä nainen on omituinen. Se otti meidät tosi kivasti vastaan, mutta kun huomasi, että emme aio maksaa joka asiasta extraa siellä, loppui palveluhalu kuin seinään.

30.12.2007 sunnuntai

Tänään selviteltiin kaikenlaista. Aamulla käytiin Cadecassa ja vaihdettiin loput eurot convertibleiksi. Kurssi oli 1,314 eli parempi kuin aiemmalla vaihtokerralla. Sitten painettiin bussiasemalle ja varattiin 1.1.08 klo 23 lähtevään bussiin paikat. Sitten otettiin Lada-taksi kohti hotelli Pernikiä, kun ajattelimme kysyä sieltä delfiiniuinnista, koska omaa casan pitäjäämme se ei kiinnostanut, ellemme maksaneet hänelle puhelinsoitoista jotain. Onneksi se akka lähti Havannaan uuden vuoden viettoon. Pernikissä eivät delfiiniasioista tienneet, mutta saimme puhelinnumeron, jonne voisimme soittaa. Testasimme myös hevoskiesikuljetusta, mutta ikäloppua hevosta kävi niin sääliksi, että kyyti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Painoimme Etecsaan toimittamaan delfiiniuintiasiaa. Yllättäen oikeanlaisia puhelinkortteja ei ollut saatavilla, mutta henkilökunta antoi meidän soittaa ilmaiseksi lankapuhelimestaan. Homma hoitui ja Cubanacanin edustaja tulee meidän casalle tänään iltapäivällä ja ostamme häneltä voucherin ja hän lupasi hoitaa taksinkin.

Jupu: Otettiin hotelli Pernikiin mittari, jossa latinomies ajoi ja musta mies apukuskin paikalla opasti miten sen ritsan vaihteet toimii ja aukoi päätään koko ajan. Eihän siitä ajosta tullut mitään, kun vaihdelaatikossa oli niin varattua, että ei edes välikaasu auttanut. Musta mies kehui meille kuskista, että "que malo es el" (miten huono hän onkaan) ja me naurettiin takapenkillä katketaksemme. Sitten oli pakko vaihtaa kuskia ja musta lähes kaksimetrinen mies luukutti ladaa niin kuin siinä ei olisi mitään vikaa ollutkaan ja tuuletti toiselle koko ajan, että "mira" (katso). Kun miehet jättivät meidät hotellin pihaan, niin musta mies vielä kehui meille, että kyllä se kaveri oppii. Keskustaan päästyämme käytiin kahvilassa syömässä leivät ja saimme suolakurkkua, joka maistui kerrassaan taivaalliselle.

Kävimme myös pesoravintolassa juomassa kaljat. Ravintolan naisia kiinnosti vaaleat hiukseni ja siniset silmäni ja niitä tultiinkin ihastelemaan muutaman sentin päähän. Keskustelimme kaikenlaista, heitä kiinnosti kuulla Suomesta juttuja ja me kerroimme. Holguin on kyllä aika takapajulan oloinen paikka. Täällä on älyttömät määrät kärpäsiä joka paikassa ja kuvottava haju. Paikalliset kuskaavat sikoja pyörän tarakalla, ne on sidottu kyljelleen kiinni niihin ja kiljuvat. En tiedä, mitä tuostakin pitäisi ajatella.

Klo 22 aikoihin. Tulimme juuri takaisin casalle. Kävimme kaupungilla syömässä. Jonotettiin eka pitsapaikkaan, mutta eihän meitä sinne päästetty, kun meillä oli shortsit ja sandaalit. Morjesta vaan. Centrossa kokeiltiin yhtä ravintolaa ja se osoittautui ihan ok paikaksi. Törmäsimme pariin kanadalaismieheen ja juttelimme heidän kanssaan niitä näitä. Äijät ovat olleet Holguinissa jo useita kuukausia, en vaan ymmärrä miksi. Kehuivat syöneensä rannalla kilpikonnaa (kilpikonnan syöminen on laitonta) ja varmaan harrastivat muitakin epämääräisiä toimintoja.

31.12.2007 uudenvuoden aatto

Aamulla 7:45 lähdettiin kohti Bahia de Naranjoa. Taksikuski oli täsmällinen. Hinta olisi kuulemma 70 CUCia menopaluu. Sanoin, että eiköhän 60 olisi kohtuullisempi ja äijä suostui siihen heti. Takaisin tullessa jaoimme taksin parin ranskalaispojan kanssa ja pääsimme vielä edullisemmin. Kuski oli kova puhumaan ja matka sujui nopeasti. Pikavene lähti rannassa klo 9 kohti meriakvaariota ja jälleen kerran törmäsimme suomalaisiin. He olivat Folken matkalla oleva perhe ja lyöttäydyimme heidän seuraansa. Perillä saatiin tervetuliaismaljat ja opastus, miten delfiinien kanssa uidaan. Minä painoin ekana altaaseen ja delfiini tervehti minua kiljumalla täysiä ja ruiskuttamalla vettä päälleni. Niitä siliteltiin ja lisämaksusta sai tehdä temppuja delfiinien kanssa. Uinti kesti 20 minuuttia. Sitten näimme merileijonashow'n ja delfiinishow'n. Hintaa koko lystille tuli 198 CUCia, joten ei ihan halpaa huvia. Delfiiniuinti on varmasti kaikkea muuta kuin eettistä touhua, mutta akvaarion toiminta antoi ymmärtää, että elukat ovat hyvässä hoidossa.

Illalla syötiin casassa, illallinen maksoi 10 CUCia per hlö, aamupala on 3 CUCia per hlö. Tämä on kallis casa. Tosin illalliseen kuuluu alkukeitto ja sitten on pääruoka vielä erikseen. Ruoka ei kyllä varmastikaan lopu kesken ja se on ollut hyvää.

1.1.2008 uudenvuoden päivä

Tänään lähdemme yöbussilla kohti Trinidadia. Kävimme päivällä mestoilla jätskipaikassa. Käytiin myös Rapidossa, mutta siellä ei ollut mitään ruokaa myytävänä. Ostettiin juustonaksuja ja syötiin niitä puistossa. Hemmetin jalkavaivainen ukko tuli kerjäämään rahaa ja lopulta se pyysi niitä naksuja. Ei annettu. Tuo ukkeli kävi jatkuvasti selvittämässä kaikille jalkavaivojansa. Iltapäivällä söimme pitsat pizzeria Veneciassa. Ihan ok olivat. Päivä käytettiin tehokkaasti syömiseen. Moni kuubankävijä valittaa, että ruoka on pahaa ja sitä ei ole saatavilla. Meille on kyllä ruokaa löytynyt ja hyvin on maittanutkin. Illalla söimme casassa vielä Jorgen tekemiä sandwichejä, jotka oli tosi hyviä. Muutoin notkuimme alkuillasta casalla, kunnes siirryimme bussiasemalle.

Holguinin asema oli karmea paikka. Asemalla nukkui kodittomia ja ne haisivat todella pahalle. Torakoita vilisi lattialla. Vessat olivat kuvottavat. Tunnelma oli todella ankea. Bussi oli hieman myöhässä. Siivojarouva toimi pikkuapulaisenamme, sillä meinasimme mennä väärään bussiin. Hän vinkkasi meitä istumaan alas. Sitten kun oikea bussi tuli, kuului takaamme "psst" ja nainen näytti kädellä, että menkää. Heilutimme kiitokseksi. Holguinia ei jää ikävä.