Elda oli meitä vastalla Nueva Geronan kentällä, joka oli verrattaen pieni. Karautimme taksilla Eldan casalle. Elda puhuu suhteellisen hyvin englantia. Casa on oikein mukava ja viihtyisä. Elda mainosti tekevänsä hyvää ruokaa ja sovimme, että syömme hänen luonaan joka päivä aamupalan ja illallisen. Saaren ruokapaikkoja ei kehu Lonely Planetkaan. Eldan aamupala kustantaa 1,50 CUCia per hlö ja illallinen 7 CUCia. Yö casassa on 25 CUCia per yö. Koska olimme hyvin aikaisin perillä casassa, niin painuimme pehkuihin ja tilasimme yhdeksäksi aamupalan. Ruokailimme huoneemme ulkopuolella olevalla terassilla. Elda kantoi meille eteen leipää, juustoa ja voita. Lautaselliset tuoreita hedelmiä. Paistetut kananmunat ja juomaksi tuoretta hedelmämehua sekä maitokahvia. Eldan kahvia ja ruokia muistelimme reissun aikana vielä moneen kertaan. Illalliseksi Elda kehui tekevänsä hummeria omalla ainutlaatuisella reseptillään. Voimme vain kaiholla muistella sitä ateriaa. Eldan pöytä notkui aina antimista, koskaan ei ruoka loppunut kesken.

Nueva Gerona 21.-22.12.2007

Nueva Geronan kaupungissa on noin 50 000 asukasta. Paikka oli hyvin pieni ja meitä tuijotettiin siellä avoimesti. Olimmekin kylällä lähes ainoat turistit. Minun vaaleat hiukseni herättivät kylän naisissa ihastusta ja monet heistä halusivat kuulemma samanlaiset Eldan puheiden mukaan. No, siitä vaan kokeilemaan!

Vuokrasimme Eldalta vanhat rämät polkupyörät, joilla sotkimme kylän läheisyydessä. Pyöräilimme päiväreissuina Playa Paraisolle ja Playa Bibijagualle. Poikkesimme myös Presidio Modelossa, jonka sairaalan osastolla pidettiin Castron veljeksiä aikoinaan vankeina. Presidio Modelon sairaalaosasto toimii nykyään museona, jossa saimme loistavan opastuksen. Opastus oli tosin täysin espanjan kielinen, mutta opas jaksoi puhua hitaasti ja selvästi, niin ymmärsimme. Hän myös huomasi heti, jos emme ymmärtäneet ja selitti asian uudestaan eri sanoin. Loistava nainen! Vankila-alueeseen kuuluu neljä isoa pyöreää vankilaa, joissa pidettiin parhaimmillaan 5000 vankia. Vangit louhivat vuorilta marmoria alkeellisilla työkaluilla.

Isla de la Juventudin seutu oli todella hiljaista ja autiota. Pyöräretkillämme oli hiirenhiljaista, vain lintujen sirkutus rikkoi kuuman tukahduttavan seisovan ilman. Välillä jostain kaukaisuudesta saattoi kuulla auton lähestyvän ja hiljaisuus rikkoutui kulkuvälineen ohittaessa meidät. Loputtomiin jatkuva autio ja suora asfaltoitu tie tuntui vievän meidät vuosikymmenten taakse ja ajoittain puskissa rahistelleet hevoset muistuttivat maan elävän vielä kaukana koneistetusta maanviljelystä. Ihmiset tuntuvat olevan saarella kovin köyhiä. Keskustassa ei ole juurikaan kauppoja ja aika tuntuu jotenkin pysähtyneen. Kovaäänisistä kuului paikallisen radiokanavan ohjelmaa ja väliin soitettiin musiikkia, englantilaisista vanhoista hiteistä espanjaksi käännettyjä versioita. Löysimme Etecsan toimiston, josta ostimme internet-kortin. Koneita oli kaksi ja niihin oli mieletön jono. Päätimme palata asiaan uudestaan.

Jupu: Eipä näy paljon turisteja, joten meitä tuijotetaan kuin oltaisiin sirkuseläimiä. Miehet erityisesti tuijottavat Tuulia :( Vastapainoksi tuijotan itse latinonaisten periä! Kun haluaisi ostaa jotain, niin palvelu on pahuksen tympeää, mutta kadulta löytyy joka kulmasta "el mejor amigo", joka myy jotain, mitä en tarvitse (kuten la bicicleta para chica eli polkupyörää tytölle). Elda puhuu hyvää englantia, koska on opiskellut ennen vallankumousta amerikkalaisen opettajan luokassa. Btw, ostin sikkejä 25 kpl boksin 25 CUCilla. Ne siket on tietääkseni 38 eur/kpl Suomessa. Kauppa se on joka kannattaa! Huomenna mennään keskustasta pois rannalle, ehkä siellä saa olla hetken rauhassa. Pidän jutustelusta kuubalaisten kanssa, mutta koska en puhu hyvää espanjaa, niin se on pahuksen työlästä ja vaatii penteleesti keskittymistä.

Saarella ollessamme meille kehittyi yya-sopimus, jonka mukaan Jupu hoiti espanjan puhumisen ja minä kuullun ymmärtämisen. Ollaan kuin poliisit, toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa!

Lauantai 22.12.2007

Jupu: Aamupalaa odotellaan. Sen jälkeen patikointireissu läheiselle vuorelle. Elda varoitti, että älkää ottako rahaa mukaan, koska siellä saatetaan ryöstää. Jännityksellä odotetaan...

Patikkareissu oli aika suoritus 30 asteen helteessä. Maasto oli hyvin vaikeakulkuista ja kivikkoista. Pääsimme sitkeinä sisseinä huipulle asti, josta oli komeat näkymät. Siellä sihautimme yhden Bucanero-oluttölkin auki ja nautimme kylmästä juomasta. Alastullessa kolautuin nilkkani kiveen ja sain siihen pienen haavan. Huuhdoimme sitä vedellä ja käsidesillä. Iltapäivällä pyöräilimme vielä Playa Bibijagualle, joka on mustahiekkainen ranta. Rannalla ei ollut ketään muita turisteja kuin me. Sinällään saaren rannat ovat olleet pettymys, sillä ne ovat kovin roskaisia eivätkä houkuta uimaan. Häslärit ovat jättäneet meidät rauhaan, olemme ilmeisesti saaneet naamaamme tarpeeksi väriä. Matkalla rannalta takaisin kylälle näin mustan culebran eli käärmeen. Kuuban käärmelajikkeet eivät ole myrkyllisiä. Elda taikoi illalliseksi sikaa ja se oli todella suussa sulavaa. Aivan erilaista kuin Suomen tasanokka, jota itse en kuvottavan maun takia suostu edes syömään. Elda on ruoissaan hyvin täsmällinen, ne tulevan pöytään kellonlyömällä.

Jupu: Vuorella käyminen oli "aavistuksen" verran raskaampaa kuin olin odottanut. Olin aivan läpimärkä hiestä. Aika pieni kylä tämä Nueva Gerona. Kadulla jotkut vanhat äijätkin tiesi jo meidän reissuaikataulun. Tuuli hiukset jaksaa edelleenkin ihastuttaa.

Sunnuntai 23.12.2007

Oltiin snorklaamassa. Eldan poika Alberto kuskasi meidät hotel Colonyyn hienolla Ladallaan. Auto pestiin edellisenä päivänä, todennäköisesti meitä varten. Kaarasta lähti Juventudin hieman huonokuntoisilla teillä aikamoinen ryminä. Mitään sisäverhoilua laadassa ei nimittäin ollut. Hotellissa tuppasimme bussiin, jossa törmättiin heti yhteen suomalaispariskuntaan. Bussilla meidät kuljetettiin laivalle ja sovimme, että Alberto tulee noutamaan meidät illalla hotellilta. Laivamatkan aikana juteltiin niitä näitä toisten suomalaisten kanssa. Nimiähän en tähän hätään muista. He asuivat hotelli Colonyssa. Menomatkalla laiva hajosi kolme kertaa. Takaisin tullessa jouduimmekin sitten ajamaan mateluvauhtia ja olimme myöhään maissa.

Meidät nakattiin rantaan, jossa snorklailimme omaan tahtiimme. Näkymät eivät olleet mitenkään ihmeelliset. Tutustuimme rannalla erääseen sveitsiläiseen mieheen, joka oli tullut paikalle tapaamaan vanhoja tuttujaan. Ranta oli luonnonsuojelualuetta, eikä siellä saanut asua. Hurrikaani Ivan pyyhkäisi koko rannan autioksi v. 2004. Sveitsin mies hoiti meille kyydin moottoriveneellä riutalle, jossa snorklaus onnistui paremmin. Hienon värisiä kaloja näkyi. Moottoriveneestä tippui moottori reissun aikana kaksi kertaa. Onneksi ei kummallaakaan kerralla pohjaan asti. Kuskinamme toimi meribiologiaa opiskeleva poika. Hän kertoi minulle espanjaksi kilpikonnista ja siitä, millaisia tutkimuksia he suorittavat. Kaikkea en ihan ymmärtänyt, mutta suurimman osan.

Eldan luona meitä odotti spagetti ja hummerkastike, joka ei luonnollisesti loppunut kesken.

Maanantai 24.12.2007 jouluaatto

Söimme aamupalan vasta 9:30, koska olimme vieläkin poikki eilisestä snorklausreissusta. Tänään lähdemme klo 16 lennolla takaisin Havannaan, ei kyllä yhtään huvita. Eldan luona oli niin loistavaa olla. Juttelimme eräänä iltana Eldan kanssa elämisestä ja sen vaikeudesta Kuubassa. Hän oli aikoinaan ollut sairaalassa johtoasemassa, mutta eläkkeelle jäätyään hän ei vain osannut olla tekemättä mitään. Niinpä hän päätti alkaa vuokrata huonetta kotoaan. Haikein mielin jätimme Eldan ja lähdimme taksilla lentokentälle.

Olimme perillä Havannassa viiden aikoihin. Luis oli meitä vastassa Galianolla. Sählinki alkoi heti ja meidät sijoitettiin tällä kertaa Orestesin casaan. Olemme tässä yhden yön, sillä huomenna jatkamme taas Cubanan kyydillä kohti Santiago de Cubaa. Orestesin casa oli ihan ok, aamupala oli erityisen hyvä. Mieheltä puuttui silmälaseista toinen sanka. Illalla kävimme syömässä Maleconilla la Vida (muistaakseni paikka oli tuon niminen) ravintolassa. Myöhemmin casassa vaihdoimme joululahjat. Minä sain yöasun ja Jupu uuden vyön.