2.1.08 Keskiviikko

Bussi lähti Holguinista kohti Trinidadia illalla 23:30. Ilmastointi oli säädetty täpölle ja matkalla palelsi muutamaan otteeseen. Holguin-Trinidad -väli kestää bussilla seitsemisen tuntia. Nukuin lähestulkoon koko matkan, välillä heräsin, kun bussi pysähteli matkan varrella ja matkustajat vaihtuivat.

Olimme perillä Trinidadissa varhain aamulla ja herätys tapahtui lyömällä musiikki täysille. Olin ihan sekaisin, koska olin nukkunut korvatulpat korvissa. Asemalla haettiin aamun hämärässä rinkkoja bussin uumenista. Casan omistaja ei ollut meitä vastassa ja hermoja kiristi taas vaihteeksi. Ystävällinen aseman työntekijä otti asiamme hoitaakseen ja soitti casan pitäjälle. Juuri silloin eräs mies juoksi kovaa kyytiä asemalle ja huuteli meitä. Yllättäen kyseessä ei ollut se casan pitäjä, jonne varaus oli tehty. Lähdimme seuraamaan miestä, kun hän opasti meidät kotiinsa. Kävelimme halki aamuaurinkoisen ja hiljaisen Trinidadin. Matkalla selvisi, että olimme menossa Idanian emännöimään casaan, Fidel, joka tuli meitä vastaan, oli hänen aviomiehensä. Pääsimme perille ja kävimme takapihalle nauttimaan aamiaista. Mieleeni tuli laittaa viestiä Suomeen ja kaivelin puhelintani repusta. Sitä ei löytynyt! Myös kamera oli hukassa. Eikä sitten muuta kuin soittamaan Elisan asiakaspalveluun, että liittymä kiinni ja äkkiä, ennen kuin joku keksii soitella sillä sukulaisilleen Miamiin. Kerrankin asikaspalveluun pääsi ilman jonottamista ja liittymä saatiin heti suljettua. Kameran menetys harmitti hirveästi. Idania ja Fidel tekivät suuren työn metsästäessään bussia ja soitelleessaan asemille, mutta tavaroita ei yllättäen löytynyt. Edelleen tätä kirjoittaessa kameran häviäminen harmittaa todella paljon. En tiedä, miten ne olivat repustani kadonneet, mutta oletuksena on, että tavarat ovat tippuneet jaloissani olleesta repusta lattialle. Kuubassa löytäjä saa pitää.

Idania ja Fidel hoitivat meille varauksen 4.1. aamulla kohti Havannaa lähtevään bussiin. Trinidadissa on syytä varata liput ajoissa, koska paikassa käy niin paljon turisteja. Illalla Fidel kokkasi meille katkarapuja. Ruoka oli todella maittavaa ja sitä oli runsaasti. Trinidadiin puhaltelivat Kanadan kylmät talviset tuulet ja kittasimme hieman rommia lämmikkeeksi. Muutenkin paikka oli selvästi viileämpää aluetta kuin Oriente, jossa olimme viettäneet reilun viikon kuumassa ja kosteassa ilmassa.

3.1.08 Torstai

Jupu: Päästiin rannalle tänään mittarilla. Aurinkoa piisasi pari tuntia, mutta sitten pilvet valtasivat taivaan ja tuli viileä. Hengattiin kaupungilla ja käytiin museossa, mutta on pahuksen kylmä, joten palattiin casalle (täälläkin on aika kylmä, sauna tekis poikaa).

Museossa oli kaikki opasteet espanjaksi eikä ihan kaikkea ymmärretty. Kaupungilta hankimme vihdoin tuliaisia kotiväelle eli vanhemmille. Eipä Kuubassa juuri ostettavaa ole. Rommia täytyy vielä hankkia, mutta ne on paras ostaa Havannassa lähtöpäivänä. Kirjakaupassa pitää myös vielä poiketa. Näimme kaupungilla samoja naamoja, joita oli la Islan sukellusretkellä. Trinidad on hyvin turistisuuntautunut paikka ja puolestani se olisi oikeastaan saanut jäädä väliin. Mukavaa Trinidadissa oli casan pitäjät. Heillä oli vieraskirja, johon vieraat olivat jättäneet kommenttejaan. Kirjoittelin itsekin siihen pitkät pätkät Fidelin ja Idanian ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Täytyy myös erikseen mainita, että tässä casassa on ollut reissun paras sänky! Illalla söimme Fidelin paistamaa kalaa, joka oli herkullista. Ruokaa riitti ja sitä oli jos jonkinlaista sorttia. Jälkiruuaksi saimme itsetehtyä jäätelöä, joka oli aika makeaa ja Jupulle teki tiukkaa syödä annos loppuun. Urhoollisesti mies jäi lusikoimaan naama punoittaen makeaa herkkuaan, kun itse siirryin jo iltapuulle. Kohta Jurpon naama jo vilkkuikin oviaukossa ja hänellä oli käsi täynnä jäätelöä, jonka oli kouraissut kiposta ja salakuljetti sitä kätevästi vessan altaaseen huudottavaksi. Minä nauroin huutonaurua sängyssä ja tilanne oli aika hervoton. Jäätelöä oli kuulemma jäänyt vielä kippoon, toivottavasti siihen ei jäänyt sormenjälkiä. Jos jäi, niin ihmettelivät varmaan, että on nuo suomalaiset outoja, kun syövät jäätelön sormin.