Kesälomareissumme kohdistui tänä kesänä Krakovaan, sillä halusimme vierailla Auschwitz-Birkenaussa. Tässä matkapäiväkirjamme sieltä.

Maanantai 21.7.

Lentomme nousi ilmaan ajallaan puolita päivin Helsinki-Vantaalta. Suuntana oli Varsova, jossa seuraisi koneen vaihto ja sitten kohti Krakovaa. Lennot sujuivat hyvin, Varsovassa odottelua oli nelisen tuntia, jonka jälkeen potkurikone päräytti meidät Krakovaan noin tunnissa. Perillä siellä olimme kuuden aikoihin. Olimme varanneet asunnon Sodisparin kautta ja he olivat järjestäneet meille taksikuljetuksen kentältä toimistolle. Toimistolla saimme avaimet asuntoomme ja kuski jatkoi kanssamme matkaa kohti vanhan kaupungin keskustaa. Asuntomme sijaitsi todella keskeisellä paikalla, Bracka kadulla. Talo oli rakennettu 1300-luvulla, mutta sittemmin palanut 1800-luvulla ja korjattu. 1900-luvulla taloon rakennettiin vielä yksi asuinkerros lisää. Meidän asuntomme oli toiseksi ylimmässä kerroksessa,  72 neliötä vanhalla narisevalla tammiparketilla. Huoneisto oli kerrassaan ihastuttava, siisti ja vastikään remontoitu. Purimme tavarat ja sovimme kuskin kanssa, että hän tulee hakemaan meitä keskiviikkona klo 9:00 ja vie meidät Auschwitz-Birkenauhun.

Painelimme kaupungille etsimään ruokakauppaa, josta hakisimme aamupalatarvikkeet. Sitten taas kämpille ja taas kaupungille hakemaan ravintolaa, jossa syödä. Asuntomme sijaitsi n. 100 metrin päässä Rynek Glownyn aukiosta, jossa on ravintoloita silmänkantamattomiin. Söimme pihvit Grill 15/16 -nimisessä paikassa ja nautimme puolalaista olutta. Hyvää oli! Matkaväsymyksestä johtuen hipsimme ruokailun jälkeen takaisin asunnolle, vaikka tarjolla olisi ollut jos jonkinlaista tulishowta ja muuta nähtävää.

Tiistai 22.7.

Aamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana. Söimme aamupalan ja lähdimme aukiolle metsästämään avoinna olevaa kahvilaa, sillä kahvinkeitintä ei asunnosta löytynyt, siitä pitkä miinus. Kahvila löytyi ja Jupu joi terassilla puolen litran latten. Ja eikun kämpille ja tekemään suunnitelmia päivän varalle. Päätimme kävellä Zablocien tehdasalueelle, jossa sijaitsee Oscar Schindlerin muinoin omistama emalitehdas, jossa juutalaiset työskentelivät. Päivä oli kuuma ja matkan varrella oli pakko pysähtyä ostamaan pikku kioskista aurinkovoidetta. Ylitimme Veiksel-joen ja aloimme olla lähellä määränpäätä. Krakovassa käy vuosittain todella paljon turisteja ja opasteet ovat hyvin esillä joka paikassa. Pääsimme Lipowa-kadulle ja aloimme etsiä tehdasta, mutta emme löytäneet sitä mistään! Missään ei ollut kylttiä eikä mitään opastetta enää. Näpsimme sattuman varaisesti kuvia eri rakennuksista ja toivomme osuvamme oikeaan. Osuimmekin, sillä taksikuskimme varmisti tehtaan olevan valkoisen ison rakennuksen, joka oli kiedottu huppuihin. Sitä nimittäin remontoidaan, ja tarkoituksena on avata se ensi kesäksi (2009), jotta turistit pääsevät rylläämään sinnekin.

Jatkoimme vielä Ghettoon, jossa näpsimme kuvia Gheton sankareiden aukiosta ja Pod Orlemin apteekista. Ghetto oli aikanaan aidattu muurilla ja juutalaiset, jotka liikkuivat muurien ulkopuolella, oli lupa ampua. Apteekin tiloissa juutalaiset mm. väärensivät asiakirjoja välttääkseen natsien hirmuvallan. Ghetossa asuneiden juutalaisten elinolosuhteet olivat epäinhimilliset. Kävelimme aukiolta vielä Rynek Podgorskille, jonka laidalla sijaitsi Judenratin päämaja. Tämän jälkeen päätimme palata vanhaan kaupunkiin ja matkalla sinne nautimme kebabit ja oluet kadun varrella olleessa kebabpaikassa. Hyvää oli. Matka jatkui taas vanhan kaupungin aukiolle ja taivas alkoi vetäytyä pilveen. Pidimme tuumaustauon ja jäimme nauttimaan paikallista olutta terassille ja katselimme kuinka turistit änkesivät hevoskiesien kyytiin. Hiki laiskan juodessa, moisesta velttoilusta ei tule mitään, joten päätimme suunnata yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Paikka oli kaunis ja siellä vierähti parisen tuntia. Paluumatkalla poikkesimme kirkossa ja nuorisojuottolassa, jossa olut maksoi vain 6 slotya (norm. 9 slotya eli noin 3 euroa). Nälkä alkoi jo kurnia mahassa, ja oli aika siirrtyä ruokailemaan. Ajattelimme testata puolalaista ruokaa ja suuntasimme Chlopskie Jadloon, jossa tarjoillaan talonpoikaisruokaa. Jupu pääsi laardin makuun, sillä sitä tarjoiltiin siellä leivän päälle levitettävänä herkkuna. Alkuruokasi söimme punajuurikeitot ja pääruokaksi hapankaalimuhennosta ja kanaa karpalokastikkeella. Hyvää oli! Palan painikkeeksi maistui olut ja vesi. Ruokailun uuvuttamina päätimme painua pehkuihin.

 

1771495.jpg

Veiksel-joki

1771499.jpg

Huputettu osa on Schindlerin emalitehdas

1771501.jpg

Gheton sankareiden aukio

1771504.jpg

Pieni portti

1771508.jpg

Hevoskiesejä Rynek Glownyn alueella

1771511.jpg

Kasvitieteellinen puutarha

 

Keskiviikko 23.7.

Zibi tuli hakemaan meitä klo 9 aamulla, kuten olimme sopineet. Aamu oli pilvinen ja viileä. Toivoimme, että ei alkaisi sataa. Hyppäsimme taksin kyytiin ja matka alkoi. Auschwitzin parkkipaikka oli täynnä busseja ja turisteja. Olimme perillä siellä noin puoli yhdentoista aikaan. Suosittelen menemään paikan päälle vielä aikaisemmin, sillä turisteja on todella paljon ja useaan kohteeseen joutuu jonottamaan välillä pitkiäkin aikoja. Ostimme opastuksesta opasvihkosen, sen saa suomen kielisenä, ja suunnistimme sen avulla aluelle. Auschwitz I leirin parakit olivat alkujaan yksikerroksisia, mutta tilan puutteen vuoksi niihin rakennettiin kaikkiin toinen kerros. Vangit elivät parakeissa hyvin ahtaissa oloissa, huoneessa, jonne muuten mahtuisi 45 ihmistä, sullottiin 200 ihmistä nukkumaan lattialle olkien päälle. Parakeissa on esillä juutalaisilta otettuja henkilökohtaisia tavaroita, tuhansittain kenkiä, matkalaukkuja, hiusharjoja, vaatteita ja ajeltuja hiuksia. Natsit huijasivat juutalaisia lupaamalla heille tontteja ja asuintaloja ja siksi suuri osa heistä ottikin mukaan kaikkein arvokkaimman omaisuuden, jonka natsit ottivat itselleen. Juutalaisia huijattiin myös siinä, että heille luvattiin antamansa tavarat takaisin, siksi matkalaukkuihin kirjoitettiin ylös nimet ja osoitteet.

Toiset ihmiset itkivät valtoimenaan, kun he tulivat ulos parakeista. Museo on kieltämättä vaikuttava ja itsellänikin silmäkulma kostui, kun saavuin vitriinin eteen, jonne oli laitettu esille repaleisia lasten vaatteita ja rikkinäisiä leluja. Lasipöydän päälle oli joku tuonut tuoreita kukkia, joku muistaa edelleen läheisiään. Kukkia oli laitettu kiinni myös valokuvakehyksiin, alkuvaiheessa natsit kuvasivat ja numeroivat kaikki leirille tulleet.

Parakin 10 ja 11 välissä sijaitsee kuoleman muuri, jota vasten juutalaisia ammuttiin. Parakin 11 alakerrassa on vankityrmiä ja tilat, joissa tehtiin ensimmäinen Zyklon B-kaasutuskokeilu. Kun Auschwitz I kävi liian pieneksi joukkotuhoa varten, rakennettiin 3 km päähän uusi leiri, Auschwitz II eli Birkenau. Birkenaun koko on musertavan suuri, 175 hehtaaria. Sen pääporin läpi kulki rautatie, jota pitkin juutalaiset kuljetettiin suoraan kohti tuhoaan. Lastauslaiturilla juutalaiset erolteltiin työkykyisiin ja niihin, jotka ajettiin suoraan kaasukammioihin. Kerralla kaasutettiin n. 2000 ihmistä. Rudolf Hössin mukaan arviolta 70-75 prosenttia leirille tulleista tapettiin välittömästi. Leirillä arvioidaan tapetun 1,5 miljoonaa juutalaista, mutta laskenta on edelleen kesken. Natsit eivät loppuvaiheessa enää pitäneet kirjaa leirille saapuneista, joten lopullista lukumäärää ei ole vieläkään saatu selville. Natsit ehtivät myös tuhota todistusaineistoa ja räjäyttivät krematoriot. Niiden rakenteet eivät kuitenkaan täysin tuhoutuneet, esimerkiksi "pukuhuoneen" perustukset näkyvät selvästi raunioistakin.

Olosuhteet leirillä ovat olleet täysin epäinhimilliset ja puutteelliset. Käymälöitä oli aivan liian vähän ja paljon vankeja kuolikin hygienian puutteeseen. Taudit levisivät kulovalkean tavoin ja nälkä näännytti heikkoja työorjia. Alusvaatteet vaihdettiin 1 vko - 1 kk välein. Talvella parakeissa oli varmasti todella kylmä, sillä mitään lämpöeristyksiä ei ollut käytetty. Lämpöä toi pieni kamina, josta lähinnä lähti vain savua, joka johdettiin sisään parakkiin. Leirillä oli alituinen vesipula ja rottaongelma. Kesäisin suomaalle rakennettu leiri oli kuuma ja kostea. Voi vain kuvitella, miten kuvottavan hajuinen ja näköinen tuo leirialue on aikoinaan ollut.

Viivyimme keskitysleirin alueella reilut neljä tuntia ja lähdimme sen jälkeen kohti Krakovaa. Krakovaan on Auschwitzistä matkaa n. 70 kilometriä. Lähestyttyämme Krakovaa alkoi sataa kaatamalla. Kun pääsimme perille painelimme suorilla italialaiseen ravintolaan syömään pastaa ja nautimme pullon viiniä keskustellen näkemästämme. Keskitysleiri ei ollut niin järkyttävä paikka kuin olimme ajatelleet sen olevan, mutta ei siitä helpolla päästäisi. Pelkäsin näkeväni painajaisia paikasta.

Kaatosade jatkui ja poikkesimme pikaisesti kaupassa hakemassa lisää vettä ja jugurttia. Tutustuimme puolalaiseen televisioon ja lueskelimme kirjoja. Kellon tullessa kahdeksan illalla, päätimme lähteä vielä illalliselle. Puolalaiset televisiokanavat olivat tässä vaihessa todettu huonoiksi eikä muutakaan tekemistä ollut. Siispä kadun toiselle puolelle maistelemaan paikallista erikoisuutta, grillattua savuvuohenjuustoa! Jupu päätteli listalta vuohenjuustoannoksen ja tilasi sen meille alkupalaksi. Päättely meni väärin. Hetken kuluttua pöytäämme raijattiin järkyttävän kokoinen makkaralautanen - sitä nyt viimeksi teki mieli! No ei auttanut itku makkaralajitelman edessä, joten eikun ääntä kohti. Ihan kaikkea ei pystytty syömään ja pääruoastakin jäi vähän sen vuoksi. Sen sijaan toinen pullollinen viiniä upposi kitusiimme keveästi. Päivä oli ollut pitkä ja uni alkoi painaa silmää. Huomenna olisi edessä kotiinpaluu.

Torstai 24.7.

Kuski tuli noutamaan meidät 9:30 sovitun mukaan. Ajoimme ensin Sodisparin toimistolle palauttamaan avaimet ja suorittamaan laskun. Sitten kohti lentokenttää, jossa olikin melkoinen vilske. Tuliaiseksi nappasimme kaksi Krakovan makkaraa ja Jupu tuhlasi viimeiset slotyt kahvikupilliseen. Neljässä päivässä saa hienosti kulumaan aimo summan rahaa! Finnairin kone käynnisti moottorit hieman myöhässä aikataulusta, mutta mitä väliä, me olimme matkalla kotiin päin. Loma oli ohi.

 

1771460.jpg

Pääportti Auschwitz I leiriin

1771462.jpg

Kuoleman muuri

1771466.jpg

Leirin johtajien asuintalo, jossa he asuivat perheineen

1771471.jpg

Sähköpiikkilanka-aitaa

1771473.jpg

Birkenaun pääporttia kohti kulkeva rautatie

1771479.jpg

Krematorion jäänteet

1771485.jpg

Parakki Birkenaussa

1771490.jpg

Näkymä leiriin vartiotornista

1771491.jpg

Rautatien loppu. Tämän molemmin puolin sijaitsivat krematoriot.

 

Kotona

En tiedä, olenko vieläkään täysin käsitellyt sitä, mitä koin Auschwitzin vierailun aikana ja sen jälkeen. On niin kovin vaikeaa edes yrittää miettiä, että mitä ne ihmiset ovat siellä joutuneet kokemaan ja miltä heistä on tuntunut. Mitä ovat ajatelleet ne lapset, joilta on riistetty lelut käsistä ja jotka ovat erotettu vanhemmistaan julmiin lääketieteellisiin kokeisiin? Miltä on tuntunut menettää koko suku ja säilyä yksin hengissä? Miten sieltä on edes voinut selvitä hengissä? Miksi ihmeessä tällaista ehti tapahtua niin monta vuotta eikä kukaan ulkopuolinen taho pystynyt puuttumaan asiaan? Ja ennen kaikkea, miten natsit nukkuivat yönsä?